Kohti joulua ja mietteitä tekniikasta

Joulukuuta mennään ja kohta pidetään preikkiä kuulailusta. Tekee ihan hyvää välillä laskea rauta käsistä. Toisaalta jos ei mitään ihmeellistä tapahdu ja intoa riittää, niin itseni tuntien treeniä saattaa olla ;)

Ajatella, että kehitystä saavutetaan kunnon levolla. Voisi luulla salilla reihumisen kehittävän! Mutta levossa ne lihat kasvaa :) Otetaan joulusta siis kaikki irti, tankataan ja kasvatetaan lihasta.

Kehoitan myös välipäivinä katsomaan peilistä omaa tekemistä. Treeneissä en voi treenaa puolestanne, jokainen tekee tyylillään. Ohjaus on vaikea hahmottaa toisen neuvomana vaikka kuinka yrittäisi. Jokainen ihminen on erilainen anatomialtaan ja kaikki liikkeet eivät vaan ole mahdollisia suorittaa samalla tavalla kun joku muu sen tekee. Ulkotreeneissä vaatetus ja esim. hanskat vääristää liikeratoja. Kuulasta hanskat kädessä pitelevä joutuu aina karsimaan tekniikasta. Parasta olisi veivaa paljaalla kädellä ilman puristusta. Lisäksi kuulailu on toistolaji. Mitä enemmän tekee, sitä paremmin menee. Jos keskittyy tekemiseen, kuuntelee ohjaajaa ja harjoittelee usein (enemmän kun kerran kahdessa viikossa tai vähemmän) niin tuloksia tulee.

Mun omissa treeneissä pohja tulee tekniikasta. Jos porukka pysyy pienenä ja saa ohjaa samoja tyyppejä usein, tulee ohjelmaan pikkuhiljaa kuulan nostoa pään päälle. Ensin kuitenkin harjoitellaan mm. räkkiä ja kehon käyttämistä kuulatreenissä. Jos haluaa viedä pienen pientä kuulaa väärillä liikeradoilla minne sattuu, suosittelen ennemmin jonkun kuntosaliketjun kuulatuntia. Tämä laji ei ole rakettitiedettä, mutta siinä on omat juttunsa. Jos ikinä ohjaan isolle porukalle, niin liikkeet pidän yksinkertaisina. Isossa ryhmässä yksilöohjaus ei ole mahdollista. Siksi porukalla pidetään lähinnä hikihauskaa :)

Jos haluaa hioa omaa tekniikkaa pitää siihen paneutua. Itse otin viimeksi omalle tekniikalle ihan tekniikkakurssin. Muuten tekeminen on vaikea hahmottaa ellei sitten kuvaa omaa tekemistä. Silti siihen kannattaa ottaa joku lajia kauemmin harrastanut katsomaan. Kaikkihan on tietysti kiinni siitä mitä haluaa. Kyllä itsekkin teen kuulalla välillä vaan sykettä nostavaa treeniä salilla tai pikana ennen saunaa. En ole rajannut tekemistä vaan kisatekniikkaan. Miksi ei ottaisi pallosta kaikkea irti jos se on mahdollista? Olen myös sitä mieltä, että vieraan neuvoja ottaa paremmin vastaan. Jos neuvoo vaikka lähimmäistä treenaamaan ei se mene ekasta neuvosta oikein perille. Eikä toisestakaan jne. Mutta jos minulla olisi tuttavapiirissä osaaja jolta oppisin jotain, ottaisin opin itselleni suuresti kiitollisena. Toki vastaanottavuus on aina ensin haluttava. Minun mielestä neuvojen tuputtaminen ei vie oppimiseen. Siksi menin tekniikkakurssille itse, koska halusin ottaa vinkkejä ja kuulla omasta tekemisestäni. Tässäkin lajissa sitä ei ole koskaan valmis. Siksi pitää harjoitella ja tehdä toistoja. Siinä lajin ihanuus :)

Mun todistus lokakuulta :)

Meidän isävainaa oli nuorena poikana painonnoston SM- tasolla. Taisi käydä euroopassakin kisaamassa. Koska olin isän "poika" niin treeni ja tekniikka on tainnut porautua solumuistiin. Viimeisinä hetkinä silloin joskus kävimme yhdessä lenkillä. Olisi ollut hyvä painonnoston ope siinä jos olisin innostunut lajista jo silloin. Mutta nyt on nyt ja onneksi löysin lajin! Tosin isä ei treenannut kahvakuulilla ;)

Muistan aina yhden tarinan joka pyörii päässäni. Se liittyy omaan vastuuseen ja siihen, että lopunkaiken sinä vastaat tekemisistäsi ja valinnoistasi ja siitä mitä teet ja miten. Tarina menee näin: Mummo oli kenkäkaupassa sovittamassa talvikenkiä. Myyjän avustuksella mummo löysi mieleiset kengät ja niitä sovitellessaan hän tuumasi: "Mitenköhän näillä pysyy pystyssä liukkaalla? Kai näihin tulee joku takuu ja jos kaatuu, saako kengät palauttaa?" Myyjä totesi, että kyllä mummo nyt joutuu ihan ottamaan omalle vastuulleen kävelynsä. Niin treenissäkin, jos olet motivoitunut ja haluat oppia niin opit. Se oppiminen on ihan omalla vastuulla. Sitä kukaan ei voi tehdä puolestasi.

Reipasta treenipäivää :)