Hyvää viikonloppua!

Aloitin eilen pienryhmässä NLP-opistolla. Ekan illan jälkeen mielessä liikkui asioita, kaikkea puhuttua ja oivallettua. Nukkumaan mennessä oli levoton olo ja aivot kelaili juttuja. Silti näin unta, että olin Thaimaassa. Muistan unessa miettineeni kuinka ihmeellistä oli päästä sinne. En ole koskaan siellä käynyt ja uni meni ihmetellessä, että kuinka se oli mahdollista!  Uiskentelin lämpimässä meressä ja pitkään, pitkään aikaan en nähnyt painajaista. En meinannut hukkua uidessani eikä mikään asia ollut huonosti. En tosiaan muista koska en olisi viimeksi nähnyt pelokasta unta, muistini on huono. Johtuisiko kuormittuneesta kovalevystä? Yöllä herätessäni mietin kaiken olevan mahdollista. Siihen pitää vaan luottaa. Jos ei muuten, niin unissa ainakin ;)

Eilen korostui mielikuva lintuperspektiivistä. Se, että oppisi katsomaan itseään ulkopuolisena. Näkisi itsessä sen ihanuuden ja ainutlaatuisuuden. Että on ihan oma kaunis itsensä, omalaatuinen ja täydellinen. Unohtaisi sen mitä "pitää" olla, millaiseksi itseään vertaa ja millaiseksi "pitäisi" tulla. Hyppäisi pois oravanpyörästä ja olisi armollinen itselleen. Ei tekisi sitä, mitä muut haluaa, vaan sitä, mitä itse haluaa. Unohtaisi harhan oikeasta ja väärästä koska niitä ei oikeasti olekkaan. Näkisi kaikissa (ja itsessä) pelkkää hyvää ja kuuntelisi enemmän.

Kuinka pieniä asioita nämä ovat kun seuraa pahoinvointia maailmalla. Kuinka hyvin asiat ovatkaan kun on ruokaa ja koti. Kiitollisena tästäkin päivästä ja terapiakoiran kanssa metsään <3