Kiitos rasitusmurtuma!

Epäilen vahvasti oikean säären sisäpuolella olevaa vammaa rasitusmurtumaksi. Lääkärissä en ole vielä käynyt, mutta oireet viittaa nyt vahvasti siihen. Sitkuttelin kuukauden koiven kanssa ja juoksin pari kertaa viikossa kivusta huolimatta. Alkumetrit menivät nilkuttaen, sitten kipu tuntui vaan aina jalan iskiessä maahan. Nyt kipu on jomottavaa myös levossa ja kipukohtaan on tullut pieni mustelma. Mustelma vissiin kertoo aina hiusmurtumasta. Nyt pidän juoksusta taukoa. Kävely, sali ja kuulatunnit kuuluvat kuitenkin ohjelmaan :)

Vammat ovat aina merkki siitä, että on menty liian kovaa tai väärillä liikeradoilla. Jalkaan on kohdistunut vääntöä. Tämä on ehkä johtunut uusista lenkkareista. Vamma alkoi meinaan uusien lenkkareiden myötä. Vamma on merkki keholta, että pitää hiljentää tahtia. Kun sitä ei itse huomaa, pitää kehon se kertoa. Armoa siis annetaan ja juoksu on nyt tauolla. Juostaan taas sitten kun kroppa kestää!

Tällaiset loukkaantumiset myös antavat aihetta kiitollisuuteen. Olen suunnattoman kiitollinen saadessani liikkua ja treenata. Olen kiitollinen jokaisesta hikipisarasta ja treenin tuomasta huippu fiiliksestä. Olen kiitollinen keholleni sen joustavuudesta ja hauraudesta.

Kaikki tapahtuu tarkoituksesta ja nyt on aika korjailla paikkoja ja muuttaa treenejä. Juoksu ei nyt kuulu vaan tähän hetkeen. Joskus sitten taas. Juoksu on kivaa ja uudella innolla taas tauon jälkeen lenkille. Tänä vuonna en ole ilmottautunut kun yhteen juoksutapahtumaan. Midnight Run on elokuun 31. pv ja siellä juoksen sitten viimestään!

Vielä jokin aika sitten vetelin lenkkejä nilkkapainot jalassa... Hmmm, liika on liikaa. Mutta kun on tilanteessa, että ei tunnu missään, niin sitä laittaa itselle hieman lisää haasteita ;)