Piti kirjoittaa työnhakuprosessista mutta en jaksakkaan. Se on tarpeeksi raskasta ilman kirjoittamistakin ;) Keskityn siis asian pyörittelyyn :) Erotu joukosta, laadi hyvä hakemus ja CV, kerro itsestäsi ja ole paras! Hyviä pointteja ja huijauksen makua... Jos olisin palkkaamassa henkilöä ja saisin eteeni hakemuksia täynnä täydellisiä kakskymppisiä kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, niin nipistäisin itseäni. Jos kaikki hakijat olisivat ihmisrobotteja, työnarkomaaneja, johtamistaitoisia, tuloshakuisia ja mielellään vielä koeajan palkattomasti tekeviä duunareita niin mikä jottei. Sellaisille löytyy aina töitä?! Vai olenko käsittänyt jotain väärin? Voihan olla, että haen väärää työtä. Jos minun pitäisikin olla maalari eikä insinööri? Mutta maalariksi ei voi hakea ilman maalarikorkeakoulun papereita. Heh, vitsi vitsi. Pointtini on yhteiskuntamme paperikeskeisyydestä. Jos on jostain asiasta kokemusta niin se on parempi kun yksikään koulu. Siis aloilla joissa ei tarvitse matematiikkaa. Voin luetella usean työn historiastani joita olen tehnyt ja oppinut tekemään ilman koulunpenkkejä. Muutaman mainitakseni leipuri, metallityöntekijä, ammattisiivooja.... jne. Itseasiassa minulla on enemmän kokemusta aloilta ilman koulutsta, kuin koulutukseni vastaavista töistä! Kertoo vaan siitä ettei nykyään enää pääse niin helposti töihin oppiin. Päästäkseen pitää laatia oppisopimus suunnitelma ym. paperihässäkkää.
Työnhakuni aikana en ole ollut, enkä ole toimeton, pitäisi varmaan olla. Ilo irti ja sossun jonoon eiks jep? Ei kiitos. Reilun vuoden olen hyödyntänyt liikunta taustaani ja viihdyttänyt ihmisiä opettamalla heille kuulajumppaa. Juu, jumppaa. Sitä mikä sopii useammalla tallaajalle. Kehittyneet ovat siinäkin ja kuulan koot hienosti nousseet. Olen ylpeä <3
Onhan sitä touhua monenlaista. Suuri kiitollisuus jaksamiselleni. Se ei ole itsestäänselvyys. Kiitos minä <3
Jaaha, salille ja se onkin sitten toinen juttu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Moikkeliskoikkelis! What´s up you lovely? Seuraa myös Instagramissa: Oikku74