Suuria mahdollisuuksia...

... joista voi joko ahdistua tai ottaa kaiken irti! Aikaa sitten myönnän ahdistuneeni ajettuani itseni loppuun eikä vähiten varmaan työpaikkakiusaamisen myötä... Kaikki kaatui hetkessä ja välillä tuntui, kuin olisin katsonut kaikkea sivusta ja ihmetellyt sitä menoa. En voinut uskoa, että se kävi minulle. Päälimmäisenä oli varmaan mielessä sen epätodellisuus ja kuitenkin se oli totta. Ajatus puistattaa vieläkin. Sieltä noustaan pikkuhiljaa huterin, juuri syntyneen vasan jaloin. Mutta voi kuinka vahvat niistä jaloista tuleekaan! Osaan jo arvostaa koko tapahtumaa ja olen siitä kiitollinen. Vastoinkäymisten kautta voittoon, niin se sanontakin menee. Jos ei kuole niin elää ;) Ja voin kertoa, että se toinen puoli on ollut lähellä liiankin monta kertaa.

Uhrin leima on pesty pois, en jaksa kantaa sitä roolia. Kiitos kun ymmärrän ottaa uuden oman itseni takaisin. En jaksa miettiä pitääkö siitä minusta kukaan. Keskityn vain itseni kantamiseen, omiin haasteisiin. Olisi liikaa vaadittu jos muiden elämät söisivät omaa energiaani. Varsinkin kun se ei ole mahdollista. Jokainen värähtelee omaa energiaa ja omaa energiavirtaa. Jokaisen sisällä on vastaukset jotka odottavat siellä poimijaa. Ne odottavat siellä oikeaa hetkeä. Kun energiat ovat suotuisat ja itse on vastaanottavainen, alkaa tapahtua. Luota siihen, kaikki tapahtuu oikealla hetkellä. Siksi tuntuu joskus, että ei jaksa odottaa. Tämä johtuu siitä, että mieli kiirehtii ja sielu ei ehdi mukaan. Kuuntele sydämelläsi ja odota. Se palkitaan!

Joskus tuntuu epäreilulta kun elämässä on ollut niin paljon traumoja ja traamaa. Olen miettinyt normaaleissa perheissä kasvaneita ja onnellisia ihmisiä, normaaleja ihmisiä normaaleissa rutiineissa. Ja sitten tajuan että STOP STOP! Ne on taas niitä uskomuksia omassa päässä. Mistä tietän niistä mitään? Ja tämähän on minun elämäni. Oma oppiläksyni ja oma kouluni. Ja tämä on minulle räätälöity ja mietitty. Kuinka huippua! Elämän on pitänyt opettaa minulle asioita rankemman kautta. Miksi? No ehkä siksi etten ole kuullut varoitusmerkkejä? Niitä pieniä vihjeitä matkan varrella kertomassa että kohta valot vaihtuu punaiseksi. PYSÄHDY! Ei kuulossani ole ollut mitään vikaa, kaasu on vaan ollut pohjassa ja ne merkit ovat viuhahdelleet ohi. Mutta nyt tiedän paremmin. Ymmärrän kuollutta isääni ehkä parhaiten. Pitikö hänen kuolla jotta ymmärrän? Ehkä. Raakaa peliä, tai ei ehkä sittenkään? Mikä merkitys sillä on koko universumissa? Ja jos hänellä olikin tehtävä jossain muualla johon hän lähti? Ehkä hän tulee tai on jo elämässäni jonain toisena? Ajatuksilla on monia polkuja. Kaikki polut johtavat siihen ymmärryksenn, miksi olen täällä. Joka ikinen tapahtuma on kaavoitettu ja suunniteltu hienosti mahtumaan minun elämääni. Se miten sen otan on oma valintani. Onnellisuus on valinta nykyään joka päivä. Onni rajaa paljon pois vanhaa elämääni. Se vanha pitää lakaista pois jotta uusi pääsee tilalle. On vain vielä paljon niitä onnettumuus uskomuksia, jotka kaipaa uusia uomia. Kaikki menee parhaiten päin, se luo uskoa ja iloa tulevaan!