Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Haukimureketta ♥

Kuva
Hauki on kala, hauki on kala! Tätä hoettiin koulussa kun luettu oppi ei mennyt päähän. Tänäpäiväkin olen kiitollinen, että jaksoin lukea itseni insinööriksi, vaikka luulin, ettei koulu ole minua varten. Niin sitä huijaa itseään laiskuuttaan tai jotain ;) Mahdottomat asiat ovat mahdollisia kun vaan uskaltaa aloittaa.  Ruoka on rakennusaineemme ja se vaikuttaa kaikkeen. Myös siihen paljonko jaksaa lukea ;) Haukimureke on vähärasvainen proteiinipitoinen ruoka. Vesihauteessa kypsyttäminen on lempeä keino valmistaa kala. Haudutus on vatsaystävällinen, koska siinä ei muodostu paistamisen aiheuttamia karsinogeenejä. Tiesitkö muuten, että kalan herkät omega rasvahapot eivät kestä paistamista ja grillaamista . Siksikin kala kannattaa hauduttaa. Tässä ohjetta: n. 700 g haukifilettä Blendaa hauki ensin yleiskoneessa tasaiseksi. 2 luomumunaa, 1 pieni tetra kookoskermaa Lisää munat ja kookoskerma massaan. Laita sekaan myös reilusti sitruunamehua, merisuolaa, valkopippuria,...

Hullun hyvät seesamseit ja hortat

Kuva
Viime viikonloppuna juoksin puolikkaan pitkästä aikaa. Viimeksi juoksin 2011 ja silloin sanoin, ettei ikinä enää. Tuolloin sain alaselkäni ja lonkkani niin kipeäksi, etten uskonut enää juoksevani kun kymppejä. Yliliikkuvat nivelet eivät ole mikään juoksijan unelma. Tosin ei se sitä estäkkään. Pitää vaan pelkän juoksun sijaan keskittyä lihaskuntoon, jotta niveliä tukevat lihakset pysyvät kunnossa.  Juoksuni oli tuskien taival. Lisäksi join tyhmänä urheilujuomaa ja sain vatsani sekaisin. Ei paljo flow fiiliksiä ;) Mutta maali oli iskostettuna mieleeni ja sinne pääsin. Hyvä minä ♥ Suuri kiitos kuuluu kannustusjoukoilleni, jotka herkistivät mieleni. Koskaan, muutamaa kertaa lukuunottamatta, minulla ei ole ollut ketään kannustamassa. Nyt mukanani oli mieheni ja äitini ♥ Kiitos ♥ Kuinka suuri merkitys sillä onkaan kun joku läheinen on hengessä mukana! Muistan vieläkin kun 2006 juoksin maratonin Tukholmassa ja minulla ei ollut ketään maalissa vastassa eikä satamassakaan. Mä vaan...

Luonto antaa parastaan

Kuva
Luonto pursuaa antiaan, vihreää herkkua on tarjolla monessa paikassa ♥ Lenkin yhteydessä tuleekin mutusteltua mm. koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä. Koiran kanssa kun kulkee, on mukana aina pusseja. Niihin on kätevä sujauttaa villivihanneksia kotiin viemisiksi. Viimeksi keräsin vuohenputkea ja voikukan lehtiä. Niistä tuli oiva salaattipohja ja kuinka hyvälle ne maistuivatkaan! Olen kuin Liisa Ihmemaassa aina ulkoillessani, koska kevät on niin kaunista aikaa ♥ Pysähtelen ja nuuskin kukkia ja kyykistyn katselemaan muurahaisia. Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt luonnossa. Jatkuvasti on hinku mennä ulos tutkimusretkelle. Näin keväisin ja aina talveen asti tulee oltua enemmän ulkona. Se on parasta terapiaa koska olemme osa luontoa ja luonto auttaa meitä ♥ Aistit vaan auki ja luontoon! Kauneutta on ihan kaikkialla. Tuokin kuvassa oleva kukinto! Kuinka hienosti suunniteltu taideteos!  Epämukavuusalue tuli taas testattua menneenä viikonloppuna epävir...

Hyvää Äitienpäivää ♥

Kuva
Aurinkoa ja iloa kaikki rakkaat äidit, erityisesti oma Äiti ♥ Olette rohkeita ja urheita emoja ♥ Jo vuosia on aamut alkaneet smoothiella, koostumus sisältää samoja ja vaihtuvia ainesosia, tämmöistä tänään. Kevät on tunnetusti haastavaa aikaa masentuneille ja ihmisten paha olo pulppuaa ulos miten missäkin. Sen olen saanut viime viikoina kokea ja tuntea oikein urakalla. Välillä on leuka loksahtanut auki, että mitä ihmettä! Provosoidun näköjään moisesta, koska oma hyvän jakaminen lisääntyy, mitä enemmän minulle sattuu pahaa. Ihanaa, kun hyvän on pakko tulla joskus takaisin ♥ ♥ ♥ Oikein lämmintä ja hyväntuulista äitienpäivää kaikille ♥

lkeät sanat satuttavat...

Kuva
.... ja niitä on sadellut minulle viime aikoina. Eilen metsälenkillä, kun oli hiljaista ja häiriötekijät nollissa, nousi mieleeni pahoja sanoja, joita olen kuullut viime viikoina. Joskus ajattelen, lukeeko otsassani jotain "mulle saa sanoa pahasti"! Uskon sen johtuvan myös siitä, että perusilmeeni on aika totinen. Kivikasvoksi on useampi haukkunut. Ja ylpeäksi tai jotain muuta sellaista.. Nämä kaikki ahdistavat näköjään kovasti. Olen muutenkin arka ja herkkä vaikka sitä ei näekkään. Hymyileminen on minulle välillä todella vaikeaa, saan joskus siitä lähes paniikin ja huuleni alkavat nykiä. Surullista. Tuon seuraavan kuvankin kanssa painin ja otin useita otoksia ja mikään ei onnistunut. Halusin kuitenkin jakaa kanssanne pipon, jonka sain rakaalta kahvakuulatunnillani käyvältä Elsalta ♥ Elämä jatkuu, asiat muuttuvat ja kaikki loppuu tai alkaa aikanaan. Niin myös kuulatuntini, tein raskaan päätöksen lopettaa vakitunnit kolmen vuoden putken jälkeen. Kuulatunnit jatkuva...