Luonto pursuaa antiaan, vihreää herkkua on tarjolla monessa paikassa ♥ Lenkin yhteydessä tuleekin mutusteltua mm. koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä. Koiran kanssa kun kulkee, on mukana aina pusseja. Niihin on kätevä sujauttaa villivihanneksia kotiin viemisiksi. Viimeksi keräsin vuohenputkea ja voikukan lehtiä. Niistä tuli oiva salaattipohja ja kuinka hyvälle ne maistuivatkaan!
Olen kuin Liisa Ihmemaassa aina ulkoillessani, koska kevät on niin kaunista aikaa ♥ Pysähtelen ja nuuskin kukkia ja kyykistyn katselemaan muurahaisia. Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt luonnossa. Jatkuvasti on hinku mennä ulos tutkimusretkelle. Näin keväisin ja aina talveen asti tulee oltua enemmän ulkona. Se on parasta terapiaa koska olemme osa luontoa ja luonto auttaa meitä ♥ Aistit vaan auki ja luontoon!
Kauneutta on ihan kaikkialla. Tuokin kuvassa oleva kukinto! Kuinka hienosti suunniteltu taideteos!
Epämukavuusalue tuli taas testattua menneenä viikonloppuna epävirallisessa koiranäyttelyssä. Toistoja vaan lisää niin harjoitus tekee mestarin! Vielä on pitkä matka muotovalioksi, mutta tuleva kesä ja näyttelyt antavat ainakin mahdollisuuden menestykseen. No, kauneus on katsojan silmissä, sitähän tämä näyttelutouhu on. Koirien missikisa. Otan sen koulutuksen kannalta niin ei kirpase ihan niin paljon ;) Sitäpaitsi välillä tekee ihan hyvää tehdä jotain, mistä ei niin pidä. Jälkifiilis on ihan ässä ja kaikki menestys on aina minulle yllätys.
Tein huiman oivalluksen eilen ja leijuin asialla pitkään. Olen kohta vuoden ajellut työautollani samoilla asetuksilla ja hieman välillä kiroten ajo- ominaisuuksia. Heh, kuinka ollakkaan, huomasin eilen aamulla ennen starttia, että rattia saa säädettyä! Siis wau, vähänkö asento muuttui paremmaksi ja mukavammaksi ajaa! Miten sitä tuleekin niin sokeaksi ja turtaksi, että aina tekee samalla tavalla ja ei nää mahdollisuuksia ympärillään? Tämäkin pieni asia. Ekaa kertaa istuessani tämän auton rattiin olin katsovani, ettei rattia saa säädettyä. Luovutin silloin muka kiireeseen vedoten ja siihen asia jäi. Kunnes sitten eilen käsi kipeänä löysin säädön! Maailma avautui tämän pienen (mutta suuren) asian myötä ja aloin heti miettimään kaikkea mahdollista ympärilläni. Ymmärin myös taas kerran sen, että stressaamalla emme luo kun lisää stressiä. Kun huomaa tuon pirulaisen hiipivän mieleen, pitäisi osaa käntää keulaa. Tämmöinen yksinkertainen esimerkki vaikka että lähtee koiran kanssa pissareissulle ja tapaa ulkona naapurin koirakaverin. Kaveri ehdottaa yhteistä lenkkiä, mutta toinen toteaa ikkunan pesun jääneen kesken ja haluaa mennä jatkamaan. Toinen vastaa tähän, että kyllä ne ikkunat siellä odottaa ja yhteiset hetket ovat kullan arvoisia. Ikkunan pesu stressi vaihtuu leppoisaan lenkkiin ja jutusteluun ja todellakaan ne lasit eivät karanneet sillä aikaa ♥
Aurinkoista helatorstaita halejen ja naurun kera ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Moikkeliskoikkelis! What´s up you lovely? Seuraa myös Instagramissa: Oikku74