sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Haukimureketta ♥

Hauki on kala, hauki on kala! Tätä hoettiin koulussa kun luettu oppi ei mennyt päähän. Tänäpäiväkin olen kiitollinen, että jaksoin lukea itseni insinööriksi, vaikka luulin, ettei koulu ole minua varten. Niin sitä huijaa itseään laiskuuttaan tai jotain ;) Mahdottomat asiat ovat mahdollisia kun vaan uskaltaa aloittaa. 


Ruoka on rakennusaineemme ja se vaikuttaa kaikkeen. Myös siihen paljonko jaksaa lukea ;) Haukimureke on vähärasvainen proteiinipitoinen ruoka. Vesihauteessa kypsyttäminen on lempeä keino valmistaa kala. Haudutus on vatsaystävällinen, koska siinä ei muodostu paistamisen aiheuttamia karsinogeenejä. Tiesitkö muuten, että kalan herkät omega rasvahapot eivät kestä paistamista ja grillaamista. Siksikin kala kannattaa hauduttaa. Tässä ohjetta:

n. 700 g haukifilettä
Blendaa hauki ensin yleiskoneessa tasaiseksi.
2 luomumunaa, 1 pieni tetra kookoskermaa
Lisää munat ja kookoskerma massaan. Laita sekaan myös reilusti sitruunamehua, merisuolaa, valkopippuria, tilliä, kärkeä chilistä sekä ripaus mustapippuria. Vuoraa esim. leipävuoka leivinpaperilla ja kaada massa tasaisesti paperoituun vuokaan. Laita vuoka isompaan vuokaan, jossa on vettä vuoan puoleen väliin. Laita 200 asteiseen uuniin alatasolle ja hauduta tunti. 


Treenin jälkeen syön joskus pikaruokaa, luomu riisikakkuja päällä maapähkinävoita, banaania, hunajaa, raakakaakaota ja kanelia. Proteiinismoothien kanssa oikein nami silloin tällöin syötynä.


Iloa ja valoa sunnuntaihin ♥ nyt Naisten Kympille! Onnea kaikki tapahtumaan osallistujat ja lennokasta juoksua ♥

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hullun hyvät seesamseit ja hortat

Viime viikonloppuna juoksin puolikkaan pitkästä aikaa. Viimeksi juoksin 2011 ja silloin sanoin, ettei ikinä enää. Tuolloin sain alaselkäni ja lonkkani niin kipeäksi, etten uskonut enää juoksevani kun kymppejä. Yliliikkuvat nivelet eivät ole mikään juoksijan unelma. Tosin ei se sitä estäkkään. Pitää vaan pelkän juoksun sijaan keskittyä lihaskuntoon, jotta niveliä tukevat lihakset pysyvät kunnossa. 


Juoksuni oli tuskien taival. Lisäksi join tyhmänä urheilujuomaa ja sain vatsani sekaisin. Ei paljo flow fiiliksiä ;) Mutta maali oli iskostettuna mieleeni ja sinne pääsin. Hyvä minä ♥ Suuri kiitos kuuluu kannustusjoukoilleni, jotka herkistivät mieleni. Koskaan, muutamaa kertaa lukuunottamatta, minulla ei ole ollut ketään kannustamassa. Nyt mukanani oli mieheni ja äitini ♥ Kiitos ♥ Kuinka suuri merkitys sillä onkaan kun joku läheinen on hengessä mukana! Muistan vieläkin kun 2006 juoksin maratonin Tukholmassa ja minulla ei ollut ketään maalissa vastassa eikä satamassakaan. Mä vaan itkin vuolaasti kun muiden rakkaat tuli halailemaan ja onnittelemaan suorituksesta. Se oli kova paikka. Mutta niin mun elämän tapaista... Siksi kaikki pienikin hyvä on mulle tyyliin potenssiin sata, koska arvostan kaikkea ja suuresti ♥


Hei nää kalapuikot, pallerot, sköndet on hyviä! Kandee kokeilla jos kaupan kalapuikot herättää epäilystä ;) Tein nämä MCS seitifileistä, joita sulatin pari tuntia huoneen lämmössä sillä aikaa, kun olin lenkillä. Paloittelin kohmeisen seitin sopiviksi paloiksi. Palat pyörittelin ensin tattarijauhoissa, sitten kanamunassa ja lopuksi seesaminsiemenissä. Kannattaa maustaa jauhot reilusti, jotta kala saa makua. Laitoin kalapalat uunipellille ja päälle pirskottelin oliiviöljyä. Uunissa (n. 200 astetta) paistoin ensin pinnan ruskeaksi ja sitten käänsin palat ja ruskistin toisenkin puolen. 


Sain rakkaalta ystävältäni vuosien takaa yllärin postissa. Kirja, joka on ollut haaveenani pitkään. Metsiä kolunneena ja rehuja sieltä lapsesta asti syöneenä, tuli tämä villivihannes kirja tarpeeseen. Ihania ideoita ja reseptejä, nam nam. Vuohenputket muuten kuuluu koiranikin lemppareihin, siellä metsän perukoilla me märehditään aina molemmat ♥ 


Tässä menee salaattiin vuohenputkea ja voikukkaa ♥ Kannattaa kokeilla rohkeasti nyt kun sitä vihreää riittää ja nuoret kasvit maistuvat parhailta. 


Huomenna on sitten Naisten Kymppi tapahtuma, sinne menen taas kokeilemaan juoksukuntoani ja niveliäni ;) Viikkoon en ole juossutkaan yhtään ja se on tehnyt ihan hyvää tälle duracelpupulle. Tsemppiä kaikki huomiset juoksijat ♥ Ja tänään onnea kaikille Extreme Run juoksijoille, tänä vuonna en ole tapahtumassa mukana poikkeuksellisesti. Ehkä sitten taas ensi vuonna.


torstai 14. toukokuuta 2015

Luonto antaa parastaan

Luonto pursuaa antiaan, vihreää herkkua on tarjolla monessa paikassa ♥ Lenkin yhteydessä tuleekin mutusteltua mm. koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä. Koiran kanssa kun kulkee, on mukana aina pusseja. Niihin on kätevä sujauttaa villivihanneksia kotiin viemisiksi. Viimeksi keräsin vuohenputkea ja voikukan lehtiä. Niistä tuli oiva salaattipohja ja kuinka hyvälle ne maistuivatkaan!


Olen kuin Liisa Ihmemaassa aina ulkoillessani, koska kevät on niin kaunista aikaa ♥ Pysähtelen ja nuuskin kukkia ja kyykistyn katselemaan muurahaisia. Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu juuri nyt luonnossa. Jatkuvasti on hinku mennä ulos tutkimusretkelle. Näin keväisin ja aina talveen asti tulee oltua enemmän ulkona. Se on parasta terapiaa koska olemme osa luontoa ja luonto auttaa meitä ♥ Aistit vaan auki ja luontoon!


Kauneutta on ihan kaikkialla. Tuokin kuvassa oleva kukinto! Kuinka hienosti suunniteltu taideteos! 


Epämukavuusalue tuli taas testattua menneenä viikonloppuna epävirallisessa koiranäyttelyssä. Toistoja vaan lisää niin harjoitus tekee mestarin! Vielä on pitkä matka muotovalioksi, mutta tuleva kesä ja näyttelyt antavat ainakin mahdollisuuden menestykseen. No, kauneus on katsojan silmissä, sitähän tämä näyttelutouhu on. Koirien missikisa. Otan sen koulutuksen kannalta niin ei kirpase ihan niin paljon ;) Sitäpaitsi välillä tekee ihan hyvää tehdä jotain, mistä ei niin pidä. Jälkifiilis on ihan ässä ja kaikki menestys on aina minulle yllätys. 

Tein huiman oivalluksen eilen ja leijuin asialla pitkään. Olen kohta vuoden ajellut työautollani samoilla asetuksilla ja hieman välillä kiroten ajo- ominaisuuksia. Heh, kuinka ollakkaan, huomasin eilen aamulla ennen starttia, että rattia saa säädettyä! Siis wau, vähänkö asento muuttui paremmaksi ja mukavammaksi ajaa! Miten sitä tuleekin niin sokeaksi ja turtaksi, että aina tekee samalla tavalla ja ei nää mahdollisuuksia ympärillään? Tämäkin pieni asia. Ekaa kertaa istuessani tämän auton rattiin olin katsovani, ettei rattia saa säädettyä. Luovutin silloin muka kiireeseen vedoten ja siihen asia jäi. Kunnes sitten eilen käsi kipeänä löysin säädön! Maailma avautui tämän pienen (mutta suuren) asian myötä ja aloin heti miettimään kaikkea mahdollista ympärilläni. Ymmärin myös taas kerran sen, että stressaamalla emme luo kun lisää stressiä. Kun huomaa tuon pirulaisen hiipivän mieleen, pitäisi osaa käntää keulaa. Tämmöinen yksinkertainen esimerkki vaikka että lähtee koiran kanssa pissareissulle ja tapaa ulkona naapurin koirakaverin. Kaveri ehdottaa yhteistä lenkkiä, mutta toinen toteaa ikkunan pesun jääneen kesken ja haluaa mennä jatkamaan. Toinen vastaa tähän, että kyllä ne ikkunat siellä odottaa ja yhteiset hetket ovat kullan arvoisia. Ikkunan pesu stressi vaihtuu leppoisaan lenkkiin ja jutusteluun ja todellakaan ne lasit eivät karanneet sillä aikaa ♥

Aurinkoista helatorstaita halejen ja naurun kera ♥

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hyvää Äitienpäivää ♥


Aurinkoa ja iloa kaikki rakkaat äidit, erityisesti oma Äiti ♥ Olette rohkeita ja urheita emoja ♥

Jo vuosia on aamut alkaneet smoothiella, koostumus sisältää samoja ja vaihtuvia ainesosia, tämmöistä tänään.


Kevät on tunnetusti haastavaa aikaa masentuneille ja ihmisten paha olo pulppuaa ulos miten missäkin. Sen olen saanut viime viikoina kokea ja tuntea oikein urakalla. Välillä on leuka loksahtanut auki, että mitä ihmettä! Provosoidun näköjään moisesta, koska oma hyvän jakaminen lisääntyy, mitä enemmän minulle sattuu pahaa. Ihanaa, kun hyvän on pakko tulla joskus takaisin ♥ ♥ ♥

Oikein lämmintä ja hyväntuulista äitienpäivää kaikille ♥

lauantai 2. toukokuuta 2015

lkeät sanat satuttavat...

.... ja niitä on sadellut minulle viime aikoina. Eilen metsälenkillä, kun oli hiljaista ja häiriötekijät nollissa, nousi mieleeni pahoja sanoja, joita olen kuullut viime viikoina. Joskus ajattelen, lukeeko otsassani jotain "mulle saa sanoa pahasti"! Uskon sen johtuvan myös siitä, että perusilmeeni on aika totinen. Kivikasvoksi on useampi haukkunut. Ja ylpeäksi tai jotain muuta sellaista.. Nämä kaikki ahdistavat näköjään kovasti. Olen muutenkin arka ja herkkä vaikka sitä ei näekkään. Hymyileminen on minulle välillä todella vaikeaa, saan joskus siitä lähes paniikin ja huuleni alkavat nykiä. Surullista. Tuon seuraavan kuvankin kanssa painin ja otin useita otoksia ja mikään ei onnistunut. Halusin kuitenkin jakaa kanssanne pipon, jonka sain rakaalta kahvakuulatunnillani käyvältä Elsalta ♥


Elämä jatkuu, asiat muuttuvat ja kaikki loppuu tai alkaa aikanaan. Niin myös kuulatuntini, tein raskaan päätöksen lopettaa vakitunnit kolmen vuoden putken jälkeen. Kuulatunnit jatkuvat tästä lähin satunaisesti ja nopealla "varoitusajalla". Tyylin kun on treeni- intoa niin lähdetään!


Tein löydön Lidlistä, juoksutakki kympillä! Ihanan värinen ja sopii Kizmon valjaisiin. Saatiin kyllä eilen siitä palautetta, kun oltiin niin sävy sävyyn.. Ja oudoksuvia katseita. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Vai onko vika minussa? Silloin en oikein ymmärrä osaani, jos joku sanoo pahasti. Sehän on sen sanojan mielipide, en oikein voi muuta kun ottaa palautteen vastaan. Olen sellainen herkkis, etten osaa unohtaa...


Ihania nää aamut kun on lämmin ja joskus aurinkokin pilkahtaa! Luonto on lääkkeeni ♥ 


Ilkeät sanat vaivaa, mutta yritän kuitenkin aina ajatella positiivisesti. Koska voin itse valita ajatukseni, siihen ei voi kukaan vaikuttaa. Lopun kaiken sehän on sen sanojan pahaa oloa, jonka hän sylkee ulos. Mutta ei se silti kivaa ole, pakko myöntää. 

Kovasti laitetaan kapuloita rattaisiin, niin minulla, kun miehelläni. Koetellaanko tässä kestorajoja vai mikä lie syynä? Tiedä sitten... Tuntuu vaan välillä, ettei jaksa. Mutta sitten löytyy onneksi aina jokin tsemppi ja usko elämään ♥

Kiitos seurasta rakkaat lukijat, nyt otan palan raakakakkua, jossa maistuu korvapuustin ainekset. Kardemumma ja kaneli ♥