maanantai 14. toukokuuta 2012

Minun paikkani?

Olenko väliinputoaja? Olenko epäonnistunut? Miksi en löydä mitään vaikka haen? Mihin olen menossa? Kuka olen? Kelpaanko? Miksi pitää lokeroida? Tuomitsevatko muut minut vai minä itse? Mikä on oikein? Onko millään mitään väliä? Mikä on elämän tarkoitus? Pitääkö kaikesta ottaa oppia? Onko pakko jos ei jaksa?

Tässä vain murto- osa asioista, joita pyörittelen päässäni. Ehkä mietin liikaa? Lisää kysymyksiä ja lisää kysymysmerkkejä.

Kevät tuo tulvan ajatuksiin kun uusi aika tavallaan alkaa, luonto herää ja kaikki kukoistaa. Kevään on sanottu olevan myös vaikeaa aikaa joillekkin. En osaa määritellä onko kevät sen vaikeampaa minulle kuin esim syksy.


Kuva on todellisuutta, katselen asioita kaltereiden takaa. Kaikki on niinkuin saavuttamattomissa, mutta toisaalta joitain asioita en haluaisi edes saavuttaa.


Juoksen mutta minne? Juoksen mutta miksi? Juoksen koska se ei vaadi ajattelua. Juoksu vapauttaa hetkeksi ajatuksista ja paineesta olla jotain jossain ja jonkin takia.


Kulunut äitienpäivä teki ulkopuolisen olon. Mietin suhdettani omaan äitiin. Mietin kuinka pihalla olen kun luin ihmisten facebookpäivityksiä. He viettivät omaa äitienpäivää. Jotkut saivat perheenlisäystä ja toiset viettivät päivän oman äitinsä kanssa. Olen tietoisesti valinnut elämäni ilman jälkikasvua. Olen valintaani tyytyväinen mutta samalla niin yksin? Edustan vähemmistöä ja saan kärsiä seuraamukset. Minä en voi viettää äitienpäivää. Silloin kun omistin vielä koiran niin olin karvainen äiti ja leikin olevani koiralle kuin äiti. Opetan tapoja, ruokin, annan turvaa, hellin ja asetan rajat.


Olen seurallinen ja sosiaalinen ihminen. Syrjäytyminen on ollut lähellä sairastelun vuoksi. Omat voimat ovat olleet vähissä ja kontaktit kadoksissa. Keskittyminen, miettiminen ja ajattelu velloo päässä. Tunnen tavallaan kysymykset painostuksena. En osaa vastata kysymyksiin, en muista joitain asioita. Emmin ja harhailen. En tiedä suuntaani. Katselen maailmaa sivullisen perspektiivistä, haen ymmärrystä vaikka en itsekkään ymmärrä.


Haen mielenrauhaa vaikka en tiedä mistä sitä saa. Etsin ja haen ilman tulosta. En saa mitään aikaiseksi, mutta mietin mitä pitää saada aikaiseksi? 


Rakastan luontoa ja eläimiä. Mikään aika ei kulu silloin kun katsoo poron syövän jäkälää. Tai kun kävelee koiran kanssa metsässä ja hämähäkinverkko takertuu naamaan. Tai kun heiluttaa kahvakuulaa sammalmättäällä.


Tai kun nostaa punttia salilla...


Miksi olen tässä? Ulkopuolisena kaikkien työssäkäyvien, lapsiperheiden ja kanssakäyvien ihmisten luolta. Ja kun sanon/ kirjoitan tämän ääneen, niin en saa kaikkien ymmärrystä olostani osakseni. Kun jotain ei ole kokenut, ei tiedä miltä voi tuntua. Tämän jälkeen minun taas pitäisi tehdä ja olla jotakin mitä en osaa. Ja kun sanon näin niin minun pitää opetella. Pitää pitää ja pitää. 

On hyväksyttävämpää ajaa farmariautolla, käydä töissä 8- 16, omistaa iso talo, olla äiti, olla avioliitossa (ha, sen olen saanut <3), suorittaa mahdollisimman paljon, olla mahdollisimman ylirasittunut, valittaa mahdollisimman paljon valinnoillaan aiheuttamasta tuskasta, omistaa täysi kalenteri, olla kiireidensä vuoksi töykeä, haukkua muita, olla ylipainoinen kun kertyy elintasomaha, ei ehdi tekemään mitään, olla kateellinen, kritisoida muiden valintoja, olla auttamatta muita, keskittymällä muiden asioihin omien sijaan, ja yksinkertaisesti olemalla onneton kaiken tämän keskellä. 


Elämä on välillä kuin tukanväri, ei olla tyytyväisiä omaan väriin vaan se on muutettavissa. Ei muuta kuin kauppaan ja myrkyt kaaliin. 

Kaikki tahtoo kaikkee ja varsinkin sitä mitä ei oo. Kritisoin normielämää juuri, joku muu kritisoi minun elämääni. Näin se menee. Mutta elämä on nyt siinä jamassa, että se on opettanut minulle selviytymistä. Se on pysäyttänyt miettimään miksi. Ja miksi ei? Ja onni on sillä joka sen sydämestään löytää. Minä etsin omaani kunnes löydän sen. Ja oman onnen etsimisellä ei ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa. Joten älkää suuttuko kanssaihmiset. Minä olen hukassa, ette te...


1 kommentti:

  1. Lisää liittyen aiheeseen: Ehkä vaan olen sisäistänyt sen, etten ole kenenkään ykkönen? Mutta hei, kakkonen on ykkönen ;) Hahaha, ainakin jossain pervossa mielessä.

    VastaaPoista

Moikkeliskoikkelis! What´s up you lovely? Seuraa myös Instagramissa: Oikku74